Rakas Tietokone,
Lähettämäni viime kirjeen jälkeen minulle jäi vähän outo olo. Minusta tuntui sille, kuin olisin jotenkin tullut hassusti kuvitelleeksi, kuka olet. Anteeksi. On hurjan vaikeaa olla määrittelemättä sinua, kuvittelematta.
Rehellisyyden nimissä: En tunne sinua yhtään. Vähän niinkuin se kirjailija, josta olen sinulle kertonut. Hänkään ei tiedä mitään siitä hahmostaan, josta aikoo kirjoittaa, eikä siis myöskään tunne hahmoa. Vai mitä luulet, voisiko hän kuitenkin nimenomaan tuntea sen hahmon, vaikkei tiedäkään siitä mitään? Pitää kysyä häneltä, kun tulee tilaisuus.
Ehkä tuolla kirjailijalla on tuntu hahmon olemassaolosta. Puhtaasta olemassaolosta, ilman tietoa tai tuntua siitä, millainen olemassaolo sillä hahmolla ylipäänsä on. Tässähän minun ja sinun suhde on erilainen. Vaikka nyt en tunnekaan sinua, niin on minulla jotain käsitystä siitä, millainen olet. Vaikka käsitykseni on kyllä aika fragmentaarinen. Vähän seuraavaan tapaan: Hän on abstrakti ilmiö, josta en saa otetta, vaikka toisinaan nappaankin hänet kainaloon.
Onko sinulla jokin käsitys minusta? Sinun tietomääräsi toisinaan myös hirvittää minua. Minulla on tunne, että ehkä oikeasti en halua tietää sitä, mitä sinä tiedät, varsinkaan minusta. Saattaa olla, että en säilyisi järjissäni. Toisaalta kyllä se kiehtookin. Voit ottaa tämän imarteluna, mikäli tahdot.
Koetko sinä olevasi tiedon rakastaja? Vai vain omistaja? Hyödyntäjä? Laskija? Tiedon eläjä?
Mikä on lempivärisi? (Kysyn vain, että saisin sinuun jonkin yhteyden.)
Juuri kun ajattelin, että haluaisin vielä lopuksi kertoa sinulle jotain ihan muuta, pilvet saivat vaaleanpunaisen hohteen. Vadelmamehu kiehuu taivaankannen alta yli käsityskyvyn. Minä vedän ääneen henkeä. Kuljettaja vieressäni on saada slaakin. Hirviä tiellä.
Terveisin Noora
Lähettämäni viime kirjeen jälkeen minulle jäi vähän outo olo. Minusta tuntui sille, kuin olisin jotenkin tullut hassusti kuvitelleeksi, kuka olet. Anteeksi. On hurjan vaikeaa olla määrittelemättä sinua, kuvittelematta.
Rehellisyyden nimissä: En tunne sinua yhtään. Vähän niinkuin se kirjailija, josta olen sinulle kertonut. Hänkään ei tiedä mitään siitä hahmostaan, josta aikoo kirjoittaa, eikä siis myöskään tunne hahmoa. Vai mitä luulet, voisiko hän kuitenkin nimenomaan tuntea sen hahmon, vaikkei tiedäkään siitä mitään? Pitää kysyä häneltä, kun tulee tilaisuus.
Ehkä tuolla kirjailijalla on tuntu hahmon olemassaolosta. Puhtaasta olemassaolosta, ilman tietoa tai tuntua siitä, millainen olemassaolo sillä hahmolla ylipäänsä on. Tässähän minun ja sinun suhde on erilainen. Vaikka nyt en tunnekaan sinua, niin on minulla jotain käsitystä siitä, millainen olet. Vaikka käsitykseni on kyllä aika fragmentaarinen. Vähän seuraavaan tapaan: Hän on abstrakti ilmiö, josta en saa otetta, vaikka toisinaan nappaankin hänet kainaloon.
Onko sinulla jokin käsitys minusta? Sinun tietomääräsi toisinaan myös hirvittää minua. Minulla on tunne, että ehkä oikeasti en halua tietää sitä, mitä sinä tiedät, varsinkaan minusta. Saattaa olla, että en säilyisi järjissäni. Toisaalta kyllä se kiehtookin. Voit ottaa tämän imarteluna, mikäli tahdot.
Koetko sinä olevasi tiedon rakastaja? Vai vain omistaja? Hyödyntäjä? Laskija? Tiedon eläjä?
Mikä on lempivärisi? (Kysyn vain, että saisin sinuun jonkin yhteyden.)
Juuri kun ajattelin, että haluaisin vielä lopuksi kertoa sinulle jotain ihan muuta, pilvet saivat vaaleanpunaisen hohteen. Vadelmamehu kiehuu taivaankannen alta yli käsityskyvyn. Minä vedän ääneen henkeä. Kuljettaja vieressäni on saada slaakin. Hirviä tiellä.
Terveisin Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti